sunnuntai 22. tammikuuta 2017

Pitkästä aikaa...

Long time no see! Täällä ollaan pitkästä aikaa... En suinkaan ole unohtanut blogia, vaan kuten edellisen postauksen ajankohdasta voi huomata, blogihiljaisuus alkoi koulun alkamisen myötä. Ennen syyslomaa luonnostelin samankaltaisen kirjoituksen kuin nyt, mutta jostain syystä se jäi yksinkertaisesti julkaisematta. Tänään sain kuitenkin otettua itseäni niskasta kiinni ja aloitin aamuni kuvailemalla ulkona ihanassa auringonpaisteessa. Kuvaustuokion aikana ajattelin, että nyt olisi oiva tilaisuus kirjoitella hieman kuulumisia tänne blogin puolelle muutaman kuvan kera, kun ei kerrankin ole mitään muuta erityisen ajankohtaista tehtävää, vaikka todellisuudessa aina olisi jotain mitä voisi tehdä. Välillä täytyisi vaan unohtaa se to do-lista ja tehdä sitä mistä oikeasti nauttii. Kirjoittaminen on edelleen itselle yksi niistä asioista, mikä saa unohtamaan kiireet ja stressin.


Mitä minulle siis kuuluu? Mitä puolen vuoden hiljaiselon aikana on ehtinyt  tapahtua? Kuten aikaisemmin jo totesinkin, koulun alettua aika on mennyt lähinnä kouluelämän opetteluun. Hieman erilaista on ollut opiskelu lähes 10 000 oppilaan ammattikorkeakoulussa verrattuna alle 100 oppilaan lukioon. Erityisesti alkuun uuteen kouluun sopeutuminen oli haastavaa, enkä voi sanoa edelleenkään sopeutuneeni täydellisesti. Valtava koulurakennus, suuret luokkakoot sekä tehtävien paljous ovat tuottaneet vaikeuksia. Myös koulun ulkopuolisessa elämässä on ollut haasteita, joista selviäminen on tuntunut todella haasteelliselta. Koulun alettua en käynyt kotona kahteen kuukauteen ja koti-ikävä ehti kasvaa melkoiseksi kesän edestakaisin reissaamisen jälkeen. Syysloman jälkeen olenkin käynyt kotona hieman useammin, jottei koti-ikävä ehtisi kasvaa niin valtavaksi. Siskoni vieraili ennen joululomaa onneksi suhteellisen ahkerasti luonani, joten yksinoloa ei tullut niin paljoa. Ystävien näkeminen ja kodin ulkopuolinen vapaa-aika on tuntunut aina hyvältä, kun on vain saanut aikaiseksi järjestää jotakin, sillä aina tuntuu helpommalta jäädä omalle kotisohvalle katsomaan sarjoja tai jotain muuta vastaavaa. Toisinsanoen voimat ovat olleet välillä aika vähissä koulun ja muiden huolien takia, mutta täytyisi vaan muistaa se, että kaikki vapaa-ajan tekeminen virkistää mieltä ja antaa lisää voimaa arkeen. 


Koulussa haasteita on tuottanut runsas työmäärä sekä tiivis aikataulu, mikä on aiheuttanut paljon stressiä ja epäonnistumisia. Esimerkiksi ennen joulua tehdyistä kuudesta tentistä kolme meni uusintaan ja kun uusinnat pyörivät uusien kurssien kanssa päällekkäin, työmäärä kaksinkertaistuu, mikä on todella uuvuttavaa. Sisällöt ovat haasteellisia ja laajoja, joten ne vaativat todella paljon lukemista asioiden sisäistämiseksi, mutta itselleni tentteihin lukeminen tuntuu edelleen yhtä haastavalle kuin lukiossa. Aiheet ovat kuitenkin olleet todella mielenkiintoisia ja ainakaan tällä hetkellä en osaa kuvitella itseäni millekkään muulle alalle, vaikka välillä edelleen mietityttää, että onko minusta sairaanhoitajaksi. Toivon todella, että mikäli ala tuntuu edelleen omalle valmistuessa, työmäärä palkitaan, sillä helppoa tämä ei missään nimessä tule olemaan, vaan töitä on tehtävä.


Mikä positiivista, ainakin aika menee todella nopeaa ja jos tämä tahti jatkuu, kolme ja puoli vuotta tulee menemään todella nopeasti. Vastahan oli joululoma ja nyt on enää viisi viikkoa jäljellä hiihtolomaan. Onneksi kevään aikana tulee olemaan muitakin vapaita, kuten esimerkiksi pääsiäinen, sillä minusta tuntuu, että ainakin tähän saakka keväät ovat tuntuneet pidemmiltä kuin syksyt. Toivottavasti ensi kesäksi löytyisi kesätöitä mahdollisesti jo omalta alalta, niin pääsisi testaamaan, että miltä ne oman alan työt alkavat tuntua, sillä ensimmäinen harjoittelu on edessä ensi syksynä. Toivon myös, että suoriutuisin kevään opinnoista hyvin, ettei tarvitsisi miettiä koulujuttuja kesällä. Toivottavasti myöskään blogin kanssa ei tulisi yhtä pitkää taukoa, vaan ehtisin kirjoitella ja kuvailla enemmän! Laittakaa ehdotuksia tulemaan siitä, että mitä haluaisitte nähdä jatkossa, niin on helpompi toteuttaa, kun tiedän mitä toivotte... :)


Kiitoksia vanhoille seuraajille, kun pysytte mukanani ja tervetuloa kaikille uusille seuraajille! 
Aurinkoista kevättä kaikille! Kuulemisiin!

keskiviikko 24. elokuuta 2016

Kesä 2016

Huppistaheijjaa... Tää kesä alkais olla pikkuhiljaa taputeltu.

Tämä oli monella tapaa tosi erilainen kesä kuin kaikki edelliset. Tuli reissattua ihan reippaasti, nimittäin kodin ja Tampereen väliä tuli kuljettua useampaan otteeseen. Itse asiassa koko kesähän alkoi siitä, kun pääsykokeet olivat ohi ja menin kotiin katsomaan kun siskoni päätti peruskoulunsa ja moni ystävistäni pääsi ylioppilaaksi. Oli ihana päästä kotiin pääsykokeisiin lukemisen jälkeen näkemään perhettä ja ystäviä.

Palattuani takaisin Tampereelle, ehdin olla suurinpiirtein viikon Tampereella, kunnes lähdin taas reissaamaan sellaisiin Suomen kaupunkeihin, joissa en ollut koskaan aiemmin käynyt. Kiersimme ystäväni kanssa lakin saaneiden ystävieni ylioppilasjuhlia Etelä-Suomessa, josta lähdin suoraan äidin ja siskon kanssa risteilylle Ruotsiin. Risteilyn jälkeen menin suoraan kotiin juhannuksen viettoon. Juhannuksen vietin rauhallisissa merkeissä äitini kanssa saaressa, ilman perinteisintä juhannustraditiota eli juhannuskokkoa.

Palattuani juhannuksen jälkeen takaisin Tampereelle, sain tiedon opiskelupaikasta, jolloin luonnollisesti suuri taakka putosi harteiltani kaiken sen stressaamisen jälkeen. Seuraavalla viikolla sain vieraakseni rakkaan kummi-tätini, jonka vierailu sai minut rakastumaan uudelleen alueeseen, jossa asun. Öisellä paluumatkalla kävelimme upean Hiedanrannan läpi, josta kirjoitinkin postauksen, jonka löydät täältä. Tätini vierailu sisälsi myös hikisen kahvakuulatunnin, hysteerisen naurukohtauksen sekä mieltä avartaneen vierailun saattohoitokodissa. Pääsin tätini vierailun jälkeen hänen sekä hänen ystävänsä kyydissä kotiin juhlimaan ukkini syntymäpäiviä. Tämä vierailu sisälsi siis kosolti sukulaisia ja mikäs sen parempaa, sillä perhe on minulle kaikki kaikessa.

Onneksi sain vierailijoita luokseni Tampereelle, sillä muuten olisin varmaan tullut hulluksi koti-ikävästä. Siskoni kanssa kävimme mm. Näsinneulassa sekä Helsingissä (siitäkin muuten löytyy postaus). Äidin ja Santtu-koiramme kanssa puolestaan kävimme kävellen tutkiskelemassa Pispalaa ja Pyynikkiä mm. Pyynikin näkötornista. Tuo kyseinen reissu tuli heitettyä vielä uudestaankin perhetuttujen kanssa, sillä maisemat olivat sen verran upeita, että niitä katselee mielellään useamminkin. Vierailijoita siis riitti ja kun kaikki kävivät yhtä soittoa, niin parhaan ystäväni saapuessa en jaksanutkaan enää tehdä juuri mitään, joten me keskityimme viinin juontiin sekä maailman parantamiseen.

Vierailijoiden jälkeen olikin taas hyvä aika lähteä käymään kotona juhlimassa kesän viimeiset juhlat sekä hakemassa kilpikonnani seurakseni Tampereelle. Vaikka vierailuni kotona kestivät yleensä noin pari viikkoa, tuntui aina siltä, ettei äidin ja siskon kanssa vietetty aika riitä millään. Aina heti poislähtiessä iski kauhea ikävä ja palattuani takaisin hiljaiseen yksiöön tajusin, kuinka yksin sitä täällä suuressa kaupungissa onkaan. Toivottavasti tämä tunne lähtee pois koulun alettua.

Viimeisen kesälomavierailuni jälkeen oli festareiden aika, nimittäin pääsin talkoolaiseksi Blockfesteille perjantaina ja lauantaina pääsin itse nauttimaan festaritunnelmasta. Onneksi siskoni tuli seurakseni, eikä tarvinnut festaroida yksin. Mahtava kokemus johon ei olisi ollut varaa työttömän kesän jälkeen, ellen olisi päässyt talkoolaiseksi. Festareilta sain tuliaisena ensimmäisen flunssan pitkään aikaan, joten viimeinen lomaviikko meneekin sairastellessa.

Tätä kaikkea ei varmasti olisi tapahtunut, jos olisin ollut töissä kuten neljänä edellisenä vuonna. Tuntuukin hyvältä aloittaa opiskelu tällaisen kesän jälkeen, sillä olen hyvin levännyt ja rentoutunut. Nyt olen valmis palaamaan rutiineihin sekä motivoitunut opiskelemaan.

Kuulemisiin!





perjantai 5. elokuuta 2016

Hiedanrannan lumoa

Hellurei! Tänään vuorossa hieman kuvasaldoa lähialueen tutkiskelusta Tampereelta. Olen niin onnellinen, kun suuressa kaupungissa asuessa ympäriltä löytyy silti mahtavia lenkkeilymaastoja luonnon läheisyydestä. Hiedanrannan alueen löysimme oikeastaan vahingossa palatessani kummitätini kanssa ystäväni luota keskellä yötä. Voi valtava, kuinka kauniita rakennuksia matkalta löytyikään! Hiedanrannan alue on vanhaa tehdasaluetta, jota pyritään kehittämään ja keksimään vanhoille tehdasrakennuksille uutta käyttöä käynnissä olevan suunnittelukilpailun kautta. Toivon todella, että alueelle keksitään aluetta ja rakennuksia kunnioittava käyttötarkoitus, sillä olisi todella sääli jos historialliset rakennukset vain purettaisiin pois ja tilalle rakennettaisiin korkeita kerrostaloja vieri viereen. Sukelletaan siis nyt Hiedanrannan ja sen upeiden rakennusten, arkkitehtuurin sekä graffitien maailmaan...













lauantai 30. heinäkuuta 2016

Hälsningar från Helsingfors!

Heippahei! Edelliseen postaukseen seuraa jatkoa, nimittäin siskon kanssa vierailtiin myös Helsingissä. Tästä Helsingin vierailusta on ilmeisesti muodostumassa meidän siskosten jokakesäinen perinne. Viime vuonna yövyimme pari yötä hotellissa, mutta tänä vuonna kävimme pääkaupungissamme päiväsiltään Tampereelta käsin. Aurinkoisen ihana sää helli meitä Helsingissä ja kadut olivatkin hyvän sään ansiosta melko täynnä. Tällä kertaa keskityimme pääasiassa shoppailuun, joten Hernesaaren uutuudet jäivät vielä omalta kohdalta kokematta, mutta ehkä ensi kerralla...










PS. Ottaisin mielelläni vastaan postaustoiveita! Videoita en valitettavasti pysty tällä hetkellä tekemään muokkausohjelman ongelmien vuoksi. Toivotaan, että ohjelma toimisi taas pian sillä matskua olisi valmiina odottelemassa...

tiistai 19. heinäkuuta 2016

Päivä Särkänniemessä

Heipparallaa! Kesäiset kelit ovat palanneet ainakin tänne Tampereelle, joten nyt otetaan kaikki irti ihanan aurinkoisesta säästä. Mikä olisikaan parempi tapa nauttia upeasta kesäpäivästä, kuin mennä Särkänniemeen? Sitä paitsi, sain siskoni vieraaksi Savosta ja olimme kummatkin käyneet Särkänniemessä viimeksi monta vuotta sitten, joten oli jo aikakin käydä virkistämässä muistia pitkästä aikaa. Huimapäitä me emme ole olleet koskaan, joten uusi laite jäi meidän osaltamme testaamatta, mutta huvipuistoissa on kiva käydä ihan sen pelkän tunnelmankin vuoksi.
 Nyt pääsette mukaan meidän Särkänniemi päivään värikkäiden kuvien kautta, nauttikaa!

















maanantai 4. heinäkuuta 2016

Minusta tulee isona...

Moikkamoi!

Osa teistä varmaan saikin jo lukea viime perjantaina korkeakoulujen hakutulosten selvittyä siitä, että meikäläinen lähtee syksyllä kouluun! Näitä tuloksia odotettiin pitkään ja hartaasti. Totta puhuen mulla ei ollu minkäänlaista luottamusta siihen, että kouluun pääsisin. Aina, kun joku kavereista sai tiedon kouluunpääsystä tuli itselle vaan epävarmempi fiilis omasta kohtalosta. Katsoin tuloksia netistä monet kerrat siten, että tuntui kuin sydän tulisi ulos rinnasta jännityksen voimasta. Näinä kertoina kuitenkin lopullinen vastaus jäi vielä saamatta, sillä sivuilla luki ainoastaan "opiskelijavalinta kesken". Monet voi varmaan samaistua siihen, että tulosten odottaminen on yhtä tuskaa, eikö vain?

Noh, lopulta kuitenkin tuli se päivä jolloin tulokset tulivat viimeistään, eli 1.7. ja voin kertoa, että uni ei tullut tuota päivää edeltävänä yönä. Aamulla herätessäni jotkut ystävistäni olivat laittaneet jo viestiä ja kysyneet, että "kuinka kävi?". Tuli ihan sellainen fiilis, että en minä halua tietää. Olin jo valmiiksi manannut itseni niin syvälle, ettei minkäänlaista luottamusta ollut. Vaan olihan ne tulokset kuitenkin katsottava. Edelliskerroista poiketen tuona päivänä minua ei jännittänyt yhtä paljon. Oli sellainen "hällä väliä"-fiilis. Lopulta useiden latauskertojen jälkeen jumisten sivujen avauduttua naaman eteen lävähti; "OPISKELUPAIKKA MYÖNNETTY". Hetken aikaa vallitsi shokki, jonka jälkeen kaikki stressi ja jännitys purkautui itkuna, kuten minulle hyvin tyypillistä. Ihan käsittämätöntä! Minä pääsin kouluun! Tuon tiedon myötä kaikelle tuli taas merkitys. Ihana kun on nyt jo asunto valmiina, eli ei tarvitse murehtia asunnon hankkimisesta. Myös runsaasti rutiineja ja tekemistä tiedossa eli eiköhän se elämä täällä Tampereella ala siitä rullaamaan!

Täällä ruudun toisella puolella siis kirjoittelee äärettömän onnellinen ja iloinen tuleva sairaanhoitaja-opiskelija! Minusta tulee isona siis sairaanhoitaja! Nyt voi täysillä nauttia vielä pari kuukautta kesästä ja sitten onkin valmis aloittamaan taas ahkeran opiskelun! Ihan uskomattoman ihanaa...

Kuulemisiin, Heidi

perjantai 1. heinäkuuta 2016

Ruotsinristeilyllä 13.-15.6.2016

Heippa hei! Koska mun blogissa nähdään suhteellisen vähän kuvia, niin ajattelin että nyt on kuvapläjäyksen vuoro. Tässä siis kuvia Ruotsinristeilyltä, jolla olin äitini ja siskoni kanssa pari viikkoa sitten. Uskoisin ettei tämä postaus tarvitse sen kummempia selittelyitä, joten annetaan kuvien puhua puolestaan! 

















Nähdään taas pian uuden postauksen merkeissä! Mukavaa viikonloppua kaikille!